Sain hiljattain käsiini erään iranilaisen kääntäjän kirjoittaman kirjeen, jonka lupasin kääntää suomeksi ja julkaista. Oheista tekstiä saa vapaasti kopioida ja jakaa eteenpäin, eikä kääntäjän nimeä ole tarpeen mainita. Toivon, että tällainen maan sisältä tullut lyhyt katsaus tilanteeseen täydentää median antamaa kuvaa Iranin tilanteesta. Toki asia on ollutkin esillä suomalaismedioissa - tässä kuitenkin Iranista tullut kirje, suomeksi. "Hyvät kollegat kaikkialla maailmassa On kyse tuhansien, jopa kymmenien tuhansien ihmisten hengestä. Lisäksi on kyse tuhansista ihmisistä, jotka istuvat islamistisen hallituksen vankiloissa Iranissa. Heitä uhkaa kuolemanrangaistus joka sekunti, jonka käytän näiden rivien, näiden kirjainten kirjoittamiseen. Yksi tosiasia tuo päivänvaloon kauheuksien laajuuden: Iranin hallitus vaatii uhrien perheiltä satoja dollareita jokaisesta luodista, jonka se on käyttänyt perheenjäsenten tappamiseen. Edes sairaaloihin sijoitetut haavoittuneet eivät ole turvassa; joille

Mielisairaus ei yleensä näy ulospäin, ainakaan silloin, kun oireet eivät ole pahimmillaan. Yksi sairastuneen suurimmista haasteista onkin saada kanssaihmiset uskomaan, että tämä tässä, minä, ei kykene töihin. Silloin kun esimerkiksi vaikea masennus on pahimmillaan, toisetkin saattavat huomata henkilön ahdistuneisuuden - tai ainakin sen, että tämä ei nouse sängystä. Mutta kun oireet ovat lievempiä tai niiden vaikeusaste vaihtelee päivän ja kellonajan mukaan, henkilö saattaa vaikuttaa "ihan normaalilta", työkykyiseltä. Minäpä kerron, mitä masennuksessa tapahtuu. Lääketieteen tutkijat osaavat varmastikin selittää asian yksityiskohtaisemmin ja oikeilla käsitteillä, minä selitän sen niin kuin minä sen käsitän. Kun minulla oli ensimmäisen kerran vaikea masennusjakso (eikä diagnoosi ollut vielä varmistunut ja lääkitys kohdillaan), minulla saattoi kestää kaksi tuntia päästä ylös sängystä. Heräämisen ja ylösnousemuksen väliin jäi kaksi tuntia taistelua. Kyllä, senkin pilkunnussijat ja besserwis

uuden blogin aihekenttä on laajempi: kirjoitan muun muassa ulkosuomalaisuudesta, laitakaupungilla asumisesta ja mielenterveydestä. Jokunen pikku arkipäivän anekdoottikin saattaa tupsahtaa mukaan

Aiheen vakavuudesta huolimatta minulla alkaa soida päässä rallatus "ylämäki, alamäki, etureki, takareki,

Katti säntäsi ulos heti kun hissin ovi aukeni... Pahaksi onneksi juuri nämä kaksi kerrosta ovat pohjapiirroksiltaan identtiset, ja kissa meni naukumaan väärän oven taakse.